Neulemekko

Yksi aamu kärrytellessäni Vapaa valinnan ohi, en voinut olla piipahtamatta sisään ja ostamatta ihania ale-lankoja. Ne eivät ainakaan omaan silmääni olleet yhtään pasé, vaan aivan kelpo tavaraa. Ainakin pikkutyttöjen vaatteita varten. Lähdin tekemään ensin vain jotain (kuten yleensä). Mietin ehkä paitaa, mutta koska neulominen on niin paljon nopeampaa kun ei tarvi tehdä eri palasia ja napinläpejä, annoin puikoille kyytiä. Kavensin liian reilun oloista neulosta reippaasti ja ilokseni huomasin saaneeni kauniin kelloreunaisen alaosan aikaiseksi esim. mekkoa varten. 

Niinpä päätinkin neuloa viritelmästäni mekon! Siitä tuli kyllä ihastuttava ja se ylitti omatkin odotukset. Niin monta kertaa olen aloittanut neulomaan "jotain", josta ei sitten koskaan valmistukaan mitään muuta kuin epäonnistunut mytty neulekoppaan. Siellä niitä lankoja olisi, kun viitsisi purkaa puolivalmiita neuleita.... =) 

No, tätä ei tarvitse purkaa. Pujottelin vielä rusettinauhan mekkoon jälkeenpäin ja sillä lailla se on ollut jo 4-vuotiaan päälläkin, pelkästään nauhoilla kiristettynä. Tosi kätevä syksymekko, kun ilmat ovat jo viileät... Meidän prinsessa piti mekosta todella paljon ja tuo pian 2-vuotiaskin ilmoitti jo haluavansa vastaavanlaisen itselleen. Kiiruhdin tietysti heti Vapaa valintaan ja onnekseni löysin kuin löysinkin vielä yhden lankakerän vastaavaa lankaa. En kyllä raaskinut pienemmälle tehdä yhtä kellokasta aloitusta, koska lankaa olisi kulunut liikaa, enkä olisi saanut tytöille samanlaisia mekkoja. Nyt kun tuo pienempi mekko on vielä kesken, jää nähtäväksi, joudunko jopa purkaa isosiskon mekosta osan pois, että saan pikkusiskolle samanlaisen mekon. Voi nimittäin olla, että lanka ei riitä. Ja vaikka riittäisikin, harkitsen vielä tuon isomman mekon lyhentämistä. Se olisi riittävän pitkä vaikka n. 10 cm lyhyempänäkin!

Tässä vielä kuva mekosta

Toinenkin verho valmistui!

Jee, sain todella tehtyä myös toisen verhon sitten vihdosta viimein. Kyllä se kestikin. Mutta tsemppiä tuli, kun kohta on tyttöjen synttärit ja myös vieraat, meillä käydessään, yöpyvät tuossa samaisessa huoneessa. Joten mukavampaahan se on laittaa verhot sitten kokonaan kiinni, niin eivät kaupungin valot paista silmään. Niin, ja pukeutuakin on mukavampi kun verhot saa ikkunan eteen.

Otin kuvan myös työvaiheesta, kun ensimmäisen verhon kohdalla unohdin. Elikkäs leikkasin jostain pahvista mallin, jolla piirsin tuon kaaren sitten kankaaseen ja sitä rataa.

Toinen verho tulikin huomattavasti nopeammin valmiiksi. Ensimmäisen kanssa jahkailin, kun en ollut koskaan moista mallia koskaan tehnyt.

Nyt kun vielä tulee aurinkoinen päivä, niin nappasen kuvan molemmista!
Jaahas, sitten uuden projektin pariin =)

Verhot salusiini-tyyliin

Löysin jostain kirjaston ompelukirjasta tämmöisen kuulema "perinteisen" salusiini-kaavan. Ihmettelin kyllä itsekseni että mikä se tämmöinen perinteinen "salusiini-malli" oikein mahtaa olla, kun en ollut itse koskaan moisesta verhosta kuullutkaan. Kuulema käytetään paljon keittiöverhoissa. Ihastuin vain siihen malliin, koska meillä sattui olemaan noita renkaita nipsuilla olemassa, niin ajattelin että eipähän tarvi ostaa uusia verhotankoja sitten. Tosin olisin kyllä alunperin ajatellut sellaista kiskosysteemiä verhoille, mutta päätin nyt säästää siinä kohdassa, kun kerran tanko ja nipsut oli valmiina ja salusiini mallikin vielä löytyi.

Onhan tuo verho nyt paljon elävämmän näköinen, kun siinä on tuo yläosan salusiini-juttu ommeltuna! Tosin pelkäsin vähän että verhokangas on liian raskasta tuota salusiinia varten ja että se sitten repsottaisi rumasti... mutta kun käänsin kunnon saumavaran nurjalle puolelle niin paino ei osoittautunutkaan ongelmaksi! Tosin huomasin leikanneeni (tai kääntäneeni saumavaran) himpun verran kieroon, niin että kuvio näyttää menevän vinoon. Jos tarkasti katsoo. Mutta sain oikaistua virhettä vähän nostamalla himpun enemmän verhoa nipsujen varaan oikealta ja vastaavasti vähemmän vasemmalta. Tai en edes enää muista kummin päin jouduin korjaamaan, mutta sehän onkin vain hyvä, koska tuo vinous ei enää ota niin pahasti omaankaan silmään!

Olisihan ne satuverhot olleet tosi kivat... mutta kyllä nämä verhot pimentää huoneen ihanan tehokkaasti. Sen kyllä huomaa kuvastakin! Vaikka verho ei edes ole kokonaan ikkunan edessä, niin silti pimeää pukkaa huoneeseen! Siksipä ne täytyy vetää kokonaan sivuun päiväsaikaan.

Alaosaan ajattelin tehdä tuon kuvion toisinpäin, piparkakkumaiseen tyyliin... Siksi en vielä kuvannut koko verhoja, vaan laitan sitten uuden kuvan kun saan alaosan valmiiksi. Työlästähän se on verrattuna suoran sauman tekemiseen. Mutta toivottavasti onnistuu. Ja ainahan voin hurauttaa reunan suoraksi jos piparkakkumalli alasaumassa ei tunnukaan kivalta. Mutta siis seuraavaan kertaan... Ja laittakaahan kommenttia (että siis lukeeko tätä blogia kukaan!?) niin ehkä saan motivaatiota tähän kirjoitteluun... ja ylipäänsä tekemiseen ;) Saa siis kommentoida myös että kaameet verhot, minä kun en ota tätä sisustusta turhan vakavasti =)

Ihanaa päivää kaikille!

Ei sittenkään satuverhoja...

No niin, se niistä satuverhoista! Pyörittelin mielessäni IHAN OIKEASTI kaikkia satu- ja eläinhahmoja ja ajattelin että niistä sitten teen verhot tilkkutyö-tyylillä... No kuinkas kävikään... en saanut ensimmäistäkään tilkkua aikaiseksi ja sitten vastaani käveli tämä pimennysverhokangas =) Sehän toistaa ihanasti tuota lastenhuoneen lampunvarjostimen kuumailmapallo-teemaa... Joten pakkohan sitä oli tuohon tilaisuuteen tarttua! Sitäpaitsi viikonloppuaamuisin harmittaa, kun lapset herää tosi aikaisin, vaikka itseä vielä nukuttaisi. Osittain syy on tietysti siinä, että huoneeseen paistaa aamuaurinko joka sitten muksut herättää. Joten kun tämä kangas on kerran samalla pimennysverhokangas, niin on helpompi saada muksut rauhoittumaan iltaisin sänkyihin (vaikka ulkona olisikin valoisaa) ja taasen aamusta nukkumaan riittävästi (vaikka aurinko paistaisikin täydeltä terältä).

No joo, selityksiä, selityksiä. Mutta tykkäsin kyllä oikeasti tästä kankaasta. Nyt vain sitten ompelemaan!

Ps. ostin samalla myös sängynpeitekankaan... katsotaan minkälainen kokonaisuus muodostuu =)

Sekasorto

Päätin alkaa kirjoittelemaan tätä blogia kirjaimellisesti nollasta... Olisi ihanaa laittaa kauniita kuvia valmiista lastenhuoneesta, jonka olen itse toteuttanut tyttöjä ajatellen... Mutta ei. Tilanne kun on juuri se miltä se kuvassakin näyttää: huoneessa vallitsee täysi sekasorto!

Olemme juuri muuttaneet uuteen asuntoon ja minulla on kyllä VISIO (isolla V:llä)  lasten huoneesta. Ajattelinkin että tämän blogin myötä saisin ehkä aikaiseksikin jotain. Kun laittaa näitä kaaoottisia kuvia nettiin, niin tulee motivaatiota tehdä ne unelma verhot ja virkata ne unelmarahit jne. Myös noille kaapeille olen keksinyt mielessäni uuden lookin, mutta kaikki on siis vielä idea-asteella... tai ainakin toteutusta vailla =)

Yritin etsiskellä nettikaupoista ja suomalaisilta "pientuottajilta" tai pieniltä suunnittelijoilta satuverhoja, mutta en ainakaan vielä ole löytänyt mitään kivaa. Joten ajattelin sitten toteuttaa mielikuvitusverhot itse. Muistan itsekin lapsena katselleeni joka ikisen taulun, tapetin, julisteen jne. seinällä roikkuvan elementin kuvioita todella tarkkaan... Olisi ollut mukava katsella jotain, mikä virittäisi mielikuvitusta enemmän kuin pelkät punaiset pienet pollukat, rytmisessä järjestyksessä... Joten katsotaan mitä kivaa keksin tytöille talvea vasten, kun he sängyissänsä haeskelevat unta, ja antavat mielikuvituksen laukata... Niin ja ajattelin, että toteutan unelmaverhot kaikille blogin lukijoille, jos joku muukin vaikka on etsinyt vastaavia...

Tytöt ovat muuton myötä siirtyneet nukkumaan samaan huoneeseen ja se sujui paljon paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Toki sängyistä laukataan pois, mutta pikkuneitikin jäi jo mukisematta isojen tyttöjen sänkyyn, kun pinnasänky kertakaikkiaan on pois kuvioista.

Tuleepas kirjoitettua tätä ekaa postausta tosi epäloogisessa järjestyksessä, mutta sellaista tämä meidän elämä on muutenkin... Sitäpaitsi tuossa nuo siskokset tappelee pehmolelusta lattialla ja mies kurkkii (vähän ärtyneenä olan yli, että mitäs siinä netissä pyörit kun parempaakin tekemistä olisi...), joten tämä keskittyminen ei muuttolaatikoiden keskellä tämän parempaa voisi ollakaan.

Mutta siis pian taas palaan tämän blogin ääreen, toivottavasti kauniimmin kuvin =)